Kaksikymppinen(?)...
suree mennyttä ja menetettyä elämänsä rakkautta. Hukuttaa jätetyn & petetyn tuskaansa ryyppäämällä railakkaasti. Pakkaa tavaroita yhteisestä kämpästä muistamatta enää huomenna mitä pakkasi ja minne...Pakenee paikalta jättäen taaksensa, sängylle, tuskanhuutonsa. Ja mitähän siitä seuraa..niin metsä vastaa kuin sinne karjasee!! Ilta menee taas itkien kirjaimia sekaisin.

Seuraavalla viikolla postipoika vie katkeran suloiset muistot menneeseen ja sieltä tulevaisuus ilkkuu takaisin, menetettynä...mahdollisuutena!? Onneksi maailmassa on vielä niitä hyviä ystäviä, jotka kertovat miten elämää on eletty, puolin ja toisin. Kannattaako katsoa taakse?

Surusta noustaan tällä kertaa vain uholla. Olen yksin, mutta ah,niin vapaa...ja mitähän sillä, pyytämättä saadulla, vapaudella tekisin?

Jotain tuli tehtyä. Tuli biletettyä olan takaa ja naitua parhaan ystäväni exää oikein viimosen päälle. Onpahan "mahtava" olo...varsinainen maailmanvalloittaa-fiilis.



Nelikymppinen(?)...

Painelee uraputkessaan (keikkailukin on uraa..eikö?) ja raahustaa illan tullen kotia perheensä luo. Arki on harmaata aluetta, jossa jyllää kummat voimat.

Murheet hukkuvat edelleen pariin kaljaan illan hiljaisuudessa. Joskus touhuun tarvitaan enemmänkin puudutusainetta, riippuen vitutuksen tahi ahdistuksen kovuudesta.

Mikäpä se nyt ihmistä niin ahdistaa? Maailman hulirumba, omat valinnat, omat mokat, ajelehtiminen, vastuun suuri määrä, kunnianhimo....listaa vois jatkaa vielä "hitusen" aikaa.
Ja kuitenkin, elämässä on asiat aika mallillaan. Eikö? Olen hengissä (elämisen kanssa on välillä niin ja näin!), asunto on omaksi tulossa jonain vuosikymmenenä, ruokaakin on navan perusteella riittänyt ja vieressä hengittelee toinen ihminen. Miksi siis rutista?! Jotta tulisi se muutos, vittuuntuisi itseensä tarpeeksi, tehdäkseen tarvittavat liikkeet...oppisi elämään ja nauttimaan elämisestä.

Jollei osaa nauttia niskalimassa raatamisesta, moottoritiellä sopulina vaeltamisesta, kämpän laittamisesta, mukuloitten tulevaisuuden koordinoimisesta ja puolison diipadaapa-juttelusta, niin silloin kait tarttee tehdä jotain. Etsiä se uusi näkökulma tai jotain siihen malliin....